sunnuntai 24. elokuuta 2014

Viikkoraportti: 45 - Vuosien odotus

Olen odottanut Sin Cityn jatko-osaa siitä lähtien, kun siitä ilmoitettiin ensimmäisen kerran. Elokuvan kuvausten suunniteltiin alkavan vuonna 2006. Toinen hetkinen on mennyt siinä kun odoteltiin opiskeluun palaamista. Ajatella, tällä viikolla molempien odotus päättyi.

Viikon elokuva: Sin City: A Dame to Kill For
Ensimmäinen Sin City elokuva ilmestyi teattereihin vuonna 2005. Elokuva ihastutti monet ulkonäöllään, jossa sekoitettiin mustavalkokuvausta sarjakuvasta tuttuihin kuviin. Ohjaaja Robert Rodriguez teki selväksi, että halusi kuvata muutkin Frank Millerin Sin City sarjakuvat, mutta tätä saatiin odottaa lähes kymmenen vuotta. Nyt Dame to Kill For on saapunut teattereihin.

Kuten edellinenkin osa, kertoo Sin City useita tarinoita, jotka yhdistyvät toisiinsa. Karut miehet haluavat kostaa sortajille ja pelastaa kohtalokkaita naisia, mutta tämäkin käännetään päälaelleen, eivätkä naiset aina tarvitse pelastusta. Kukaan ei ole Sin Cityssä turvassa ja kaikkia odottaa synkkä kohtalo.

Alkuperäinen Sin City on minulle hyvin tärkeä ja se on ylivoimaisesti eniten katsomani elokuva.  Myöhemmin kun olen päässyt lukemaan sarjakuva, on Frank Millerin alkuperäisteos mykistänyt ja voittanut minut orjallisesti puolelleen. Tätä osaa odotettiinkin kuin kuuta nousevaa, mutta pahin näyttää toteutuneen: vuosien myötä Rodriguez on hairahtanut tieltä.

Jatko-osassa on monia ongelmia, tai niiltä ne ainakin tuntuivat suurfanille. Parhaiten näitä ehkä kuvaa Marvia näyttelevän Mickey Rourken turvonneet ja liian "ehostetut" kasvot: elokuva tuntuu levinneen kaikkialta epämieluisaan suuntaan ja ehosteet käyvät itseään vastaan. Ensimmäinen elokuva vaikutti maltillisella värien käytöllä mustavalkokuvauksen seassa, sillä jokaisella väritetyllä elementillä oli jokin hyvin tärkeä merkitys. Tällä kertaa väriä on läiskitty sinne tänne vain koska se on hienoa, sen tarkoittamatta yhtään mitään. Moni muukin hieno efekti on "pilattu" käyttämällä sitä liian usein ja väärissä kohdissa, sillä nämä toimivat juuri siksi, että ne olivat niin tarkoituksellisia ja ilmestyivät vain tärkeissä kohdissa.

Näyttelijöitä tuntuu myös vaivaavan jokin, sillä moni tekee todella laiskalta näyttävää työtä. Uusi kasvo Josh Brolin tekee vaikuttavimman roolin Dwightina. Jessica Alban aiemman varma Nancy tuntuu osittain pelleiltyä alkoholismin kanssa eikä Marvkaan saa itseään niskasta kiinni, vaikka ääni onkin yhä kohdallaan. Joseph Gordon-Levittin suoritus on ok-tasoa, vaikka hänen tarinansa ei juurikaan anna mahdollisuuksia näyttää kykyjään. Muut valinnat, joissa vanha näyttelijä on korvattu uudella, tuntuvat pyhäinhäväistykseltä, ja huonolta sellaiselta. Edesmenneen Michael Clark Duncanin korvaaja on kuin taikinasta tehty pullapoika, kaukana suuresta ja uhkaavasta.

Tarinointi tuntuu samaten köykäiseltä. Kun tarina päättyy ja uusi alkaa, jää katsoja ihmettelemään loppuiko se tosiaan tähän. "Parhaan" vedon vetää Gordon-Levittin antiklimaattinen loppu, jonka ei voi uskoakaan olevan loppu. Hahmot työskentelevät aiempaa enemmän yhdessä hämärtäen eri tarinoiden rajoja, mutta tämä tuntuu paikoittain pakotetulta. Seassa on paljon hölmöjä valintoja ja osittain jopa elokuvan itsensä parodiointia, jota ei voi oikein ymmärtää.

Itselle tärkeä elokuva saa purkautumaan ja tökkimään pikkuasioita, mutta minkäs sille voi. Ei Dame to Kill For huono elokuva ole, se ei vain yllä ensimmäisen tasolle. Ehkä tämäkin pitäisi nähdä uudestaan, vaikka minusta tuntuu, ettei Rodriguezilla vain ole juttu enää hanskassa. Toiminta on tässä yhä hauskan ylilyötyä eikä sitä katsoessa voi olla pudistamatta nauraen päätä. Sin Cityn kaltaista elokuvaa ei vain ole olemassa, ja siksi yksinään se on merkittävä. Mustavalkoinen maailma, jossa karut miehet toimivat omina kertoja ääninään saa jalat tutisemaan, mutta kun tämä vain olisi osattu paremmin.

Mites lukijat, mikä on teidän SE elokuva, joka on nähty kerta toisensa jälkeen? Mikä tekee siitä yhdestä niin hyvän, että sen voi nähdä aina vain uudestaan?

Tulevaa materiaalia
Nyt se on henkilökohtaista. Tämä tuttuakin tutumpi lausahdus saa osassa katsojissa kylmiä väreitä aikaan: Miksi?! No niin, miksi? Tätä tutkitaan ensi viikolla, sillä sille on harvinaisen hyvä selitys.

Perjantain kirja-arvostelu on amerikkalaisen sarjakuvatekijän Warren Ellisin Gun Machine. Toiminnallinen kirja herätti monen monituisia fiiliksiä, mutta sai ainakin kiinnostumaan miehen muusta tuotannosta.

Sarjakuva-arvostelu is back, mutta ei kylläkään Ellisin kautta. Viime vuonna julkaistut Vartijat Ennen sarja herätti huonoja fiiliksiä, minkä ei tulisi yllättää. Ensimmäinen teos kun on sen verran legendaarista tasoa, niin miten muut voisivat kertoa sille esiosia? No ei näköjään mitenkään. Siltikin oli pakko katsoa minkälaisia ne muut osat ovat: eli Before Watchmen: Ozymandias / Crimson Corsair.

Omaa kirjoittamista 
Viime viikolla kerroin avoimen yliopiston hakujen alkaneen ja nythän ne onkin jo omalta osaltani päättyneet, ilmoittautumiset ovat nimittäin jo tehty. Tässä eletään jänniä aikoja, sillä en ole opiskellut yhtään mitään pariin vuoteen. Kun sain selville sen, mitä kaikkea on tarjolla, jouduin miettimään paljonko oikein haluan opiskella näin alkuun. Päätin lopulta aloittaa kunnon rytinällä.

Tämän syksyn aikana on siis aika aloittaa englannin, luovan kirjoittamisen ja yleisen kirjallisuustieteen opinnoilla.

Englanti ihan vain siksi, että kieli kiehtoo minua ja haluan oppia sitä lisää. Olen täälläkin jo vähän keskustellut siitä, että kirjoittaisin jossain kohti englanniksi. Tämä on selvä takaa-ajatus, vaikka onkin monen vuoden ehkä-suunnitelma.

Yleinen kirjallisuustiede tarjoaa kurkistuksen siihen, mistä aineessa on oikein kyse. Oletan tämän olevan se, joka minua kiinnostaa yliopistossa, ja sinne hainkin nyt syksyllä. Kyse on verkkokurssista, mikä ei ole minulle paras oppimistapa, mutta sillä on selvittävä. Pidän tätä ainoana "oikeana" kurssina näistä kolmesta. Olen varma, että tämä on myös nopeasti hyödyllisin, joko huomaan pitäväni aineesta ja se auttaa minua hakemaan pääsykokeisiin, tai sitten tajuan välttää ainetta.

Luova kirjoittaminen taas... no, pitääkö selittää? Olen hieman skeptinen tämän hyödyllisyydestä, mutta se ei minua yhtään hidasta. Saa ja joutuu kirjoittamaan ja pääsee tapaamaan muita kirjoittajia, mikä on itselle valitettavan harvinaista.

Odotan tätä innolla, sekä pienellä kauhulla. Toivottavasti aika riittää ja pää kestää. Opiskelemaanhan tässä kuitenkin halutaan, joten olen (tällä hetkellä, ajatustasolla) valmis tekemään töitä sen eteen.

Tällä sekunnilla on kuumetta, ja koska olen tullut äitiini, en sairasta kuin kerran vuodessa. Mutta silloin, oi, oi, silloin kun sairastan. Sitten kyllä pistetään koko mies sekaisin niin, ettei sitten kyllä mitään tehdäkään.

Toivotaan, että tästä selvitään nopeasti elossa.

2 kommenttia:

  1. Voi... Harmi ettei se jatko-osa ollut niin hyvä. :( Se vaivaa aika monia elokuvia, että jatko-osiin ei tunnuta panostavan niin paljon. :/ Onneksi meikällä kävi hyvä tuuri, ja Näin koulutat lohikäärmeesi 2 oli yhtä hyvä - kenties jopa parempi - kuin ensimmäinen osa. :D Odotin sitä siis noin kolme vuotta.

    Ja muuten siihen kysymykseen, että mitä elokuvaa jaksaa katsoa aina uudestaan, vastaus on meikällä Näin koulutat lohikäärmeesi 1. :D Ykkönen sen takia, että en ole vielä päässyt katsomaan kakkosta tarpeeksi monta kertaa. XD Ja perustelu... Jaa-a. Olen aina niin huono perusteluissa. ;_;
    Ehkä siksi, että joka kerralla huomaa jotain uutta, vaikka siellä taustalla, mitä ei ennen ole nähnyt. Se on ainakin yksi syy.

    Meikäkin sairastaa kovin harvoin, mutta se on kyllä kamalaa, kun niin käy. >:/ Voimia sinne!

    Ja englanniksi kirjoittamisesta vielä se, että se tuo mukavaa vaihtelua. Englannissa kun on sellaisia ilmaisuja, mitä ei suomen kielestä löydy. Tosin niille sananparsille, joita suomeksi kirjoitettaessa on tottunut käyttämään, täytyy keksiä joillekin uudet tavat kirjoittaa, kun niitä ei englannista löydy. Itse kirjoitan silloin tällöin enkuksi, ja ajattelenkin yleensä. Yhtenä viikonloppuna iski melkein paniikki, kun säikähdin etten enää osaa kirjoittaa suomeksi. XD

    OSASIN. YES! :D

    -DREV-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin jatko-osien ikuisuus ongelma... Sinänsä sitä haluaisi lisää sitä hyvää, mutta ei sitä halua yhtään huonompana. Monesti saattaa jopa toivoa jatko-osaa, mutta niin - onko se niin hyvä? Toisaalta sekin kysymys jää, tekeekö se siitä aiemmasta yhtään huonompaa?

      Olen kuullut paljon hyvää Näin koulutat -elokuvasta - pitäisi kai itsekin katsoa se jossain kohti!

      Jokaisessa kielessä on omat erikoisuutensa, hyvät ja huonot puolet. Täysin samaa vaikutelmaa ei jokaisella kielellä saa ja kaikilla on omat sanontansa. Sekin on niin hyvä kuin huono juttu. Harjoitustahan se vaati, paljon, paljon harjoitusta. Oli kieli sitten suomi tai englanti.

      Kiitoksia paranemistoivotuksesta. Kuumetta oli parhaimillaan 39,6 astetta, joten siksi vastauksen kirjoittamisessa kesti hetkinen. Nyt alkaa kuitenkin elämä hiljalleen voittaa.

      Poista