keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kirjoittamisesta: Tarinasi ensimmäinen ja tärkein virke

Jokainen tarina alkaa jostain, yhdestä virkkeestä. Tarina alkaa kirjoittajan valitsemasta kohdasta ja siitä edetään joko muutamia sivuja tai satoja ja satoja sivuja eteenpäin. Ensimmäinen virke on ensimmäinen askel kohti tarinan maailmaa.

Jos on sattunut lukemaan tai kirjoittamaan vähänkään, tietää kuitenkin sen, ettei kyse ole lainkaan sattumasta, mistä ja miten kirja alkaa. Kaikki on, tai ainakin tulisi olla, perusteltua ja hiottua jotta heti alusta saadaan kaikki mahdollinen irit. Voidaankin suoraan sanoa, että jokaisen tarinan ensimmäinen virke on myös sen tärkein. Eikä sitä tulisi vähätellä.

Alussa joku sanoi jotain ja minä sanoin perään jotain
Kyseinen aihe on ollut pitkällä aihelistallani jo kauan aikaa, mutta se muuttui ajankohtaiseksi kun Helsingin sanomien toimittaja Juhani Karila (joka kirjoitti täälläkin arvostellun novellikokoelman Gorilla) kirjoitti ensimmäisen virkkeen tärkeydestä jutussaan Ensimmäinen virke ratkaisee kirjassa kaiken.

Juttu on ehdottomasti lukemisen arvoinen niin kirjoittajille kuin lukijoillekin, vaikken olekaan täysin samaa mieltä sen kanssa. Omaan makuuni Karila on hieman liian armoton, enkä oikeastaan ole ihan varma, mikä niin suuri ero Haruki Muramakin ja Jim Dodgen aloituksessa on. Joka tapauksessa hänen ajatuksensa on täysin oikea: aloituksella on valtavasti merkitystä, ja vaikket olisikaan sitä mieltä, niin kirjoittajasielun kannattaa nyt herätä:

Tässä on aito esimerkki lukijasta, joka jättää kirjan lukematta, jos heti ensimmäinen virke ei toimi

Miksi asia on niin tärkeä
Ensimmäinen virke on niin tärkeä, koska sillä on mahdollisuus joko napata lukija mukaansa ja saada lukemaan lisää, kuin myös antaa syy jättää kirja lukematta. Aina näin ei ole, ja osa lukijoista lukee kuuliaisesti loppuun kirjan, jonka on jo päättänyt lukea. Aina on monia, jotka eivät kiinnitä alkuun mitään huomiota. Varsinkin romaanien kanssa toimitaan usein näin, ensimmäinen virke menee ohi ja sitten puhutaan jo ensimmäisestä luvusta.

Novellit ovat kuitenkin asia erikseen. Valmiiksi lyhyt teksti voi olla helpompi hylätä, jos se ei heti vedä mukaansa. Mikä vakuuttaa, että pari seuraavaa sivua muuttaisivat asiaa?

Potentiaalisesti ensimmäinen virke määrittelee siis sen, miten paljon tekstiäsi luetaan.

No eihän asia todella mene näin, mutta se on pidettävä silti mielessä. Vaikka kirjan valinneet eivät hylkäisikään sitä, koska ensi virke ei lyönyt heiltä tajua kankaalle, voi erinomainen aloitus saada sinulle uusia lukijoita, joiden ei ollut tarkoitus edes lukea kirjaa. Kuinka moni on huomannut olevansa tilanteessa, jossa vain selaa kirjaa ja huomaakin sitten, että on lukenut jo koko sivun, koska haluaa tietää minne aloitus vie? Itse ainakin olen kohdannut tämän monia kertoja.

Tämän takia ensimmäinen virke on myös oltava hiotuin ja mietityin virkkeesi. Se ei voi olla täysin sattuman varaisesta kohdasta täysin sattumanvaraisilla sanoilla. Sinun on muotoiltava se niin, että se sisältää jonkin koukun, joka saa lukijan haluamaan lisää.

Tutki hyviä (ja huonoja) kirjojen aloituksia
Mikä sitten on sellainen alku, joka on hyvä ja koukuttaa lukijaa? Tähän on vaikea vastata, minkä huomaa jo siitä, etten minä ole esimerkiksi Karilan kanssa samaa mieltä. Alut, joista hän ei pidä, ovat mielestäni ihan hyviä. Kirjan voi aloittaa miljoonalla tavalla, ja jotkut iskevät kovempaa kuin toiset. Mikään ei ole suoranaisesti kiellettyä eikä yksi tie taa kaikkia lukijoita, mutta silti jotain sääntöjä on. Näitä käydään ensi viikolla läpi, mutta sitä ennen on hyvä ottaa itselle pienen kotiläksyn:

Parhaiten tätä oppii siten, että menet ensin vaikkapa oman kirjahyllysi äärelle ja alat yksitellen avata kirjoja. Lue ensimmäinen virke ja tutki sitä. Sinun tarvitsee kysyä vain yksinkertaisia kysymyksiä: miten tarina alkaa? Jos lukisin vain tämän virkkeen, haluaisinko tietää lisää? Kiinnostaako tämä aloitus?

Kun oma kirjahylly on käyty läpi, mene kirjastoon tai vaikkapa kirjakauppaan. Tutki erilaisia kirjoja, eri genrejä ja eri vuosikymmeniltä. Löydä ne tavat aloittaa, jotka kiinnostavat sinua, ja huomaa koska aloitus on kömpelö ja mikä sinua itseä viehättää. Aloituksia voi ahmia kerralla niin paljon, kuin kirjoja vain on. Tätä opetusta ei siis kannata jättää väliin.

Ja lopuksi huomio siitä, ettei asia kuitenkaan ole niin tärkeä
Ehkä aloitusvirkkeesi ei lopulta ollutkaan puhdasta kirjallista hunajaa eikä se jää mitenkään erityisesti lukijan mieleen. Mutta tiedätkö mitä?

Sillä ei sittenkään ole väliä.

Karilan juttu, ja se että itsekin puhun siitä, korostavat ensimmäisen virkkeen tärkeyttä, mutta on kuitenkin muistettava, että se tosiaan on ensimmäinen virke. Tarinassasi voi olla parhaimmillaan monta kymmentä lukua ja kymmeniä- ja satojatuhansia sanoja, ja vaikka se ensimmäinen olisikin niistä kaikkein merkittävin, on se silti vain yksittäinen virke. Se ei ole kirja, se ei ole lopulta se, minkä perusteella kirja arvostellaan. Kaikki muu on se mitä merkitsee, ensimmäinen virke on se ovi, jonka läpi moni astuu joka tapauksessa, mutta jonka pintaan voidaan maalata joko mustia varoitusmerkkejä tai glitterpölyä.

Aloitus vaati aina tavallista enemmän huomiota, mutta kohtuus kunniaan. Älä jää viilaamaan ensimmäisiä sanoja ennen kuin muu tarina on kasassa. Lukuista kirjailijat kertovatkin, että he kirjoittavat aivan alun viimeiseksi. Sitten kun tarina on valmis, voit käännellä ja väännellä ensimmäiset sanat kauniiseen ja shokeeraavaan järjestykseen, mutta älä käytä kaikkea energiaasi siihen.

Karila kritisoi Donna Tartin Tiklin alkua, (joka on mielestäni varsin okei aloitus) ja päättää sen perusteella olla lukematta kirjaa. Tämä ehkä todisti aloituksen voiman, mutta otetaan sitten huomioon se, että kirja on New York Timesin yksi kymmenestä parhaasta kirjasta, Amazonin vuoden kirja, Pulitzer palkinnon voittaja sekä lukuisten muiden palkintojen voittaja. Ehkä joku saattoi jättää kirjan lukematta tylsähkön ensi virkkeen takia, mutta sitäkin enemmän meillä on niitä, jotka innolla kävivät lähes tuhatsivuisen kirjan kimppuun ja rakastivat sitä.

Aloitus on tärkeä, mutta se ei ole tarinasi. Tarinasi alkaa vasta sen jälkeen ja sinun on pidettävä huolta, että itse tarina on hyvä ja että se saa lukijasi tuntemaan jännitystä ja kauhua ja rakkautta ja hyvää mieltä.

Mutta jos se kaikki sattuu alkamaan erinomaisesti, ei se ainakaan haittaa.

Tulen ensi viikolla käsittelemään alkuja, tällä kertaa hieman käytännöllisemmästä näkökulmasta. Mikä on hyvä, ja mikä huono aloitus?

4 kommenttia:

  1. Tuli kauhea hinku ruveta lukemaan ensimmäisiä lauseita nyt heti :D Analyysia, analyysia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin kahlasin varsin nopeasti oman kirjahyllyn ja sieltä löytää helposti ne hyvät ja huonot. Stephen King on muuten varsin hyvä tarinoiden aloittaja, kun taas dekkarit ovat tässä sysihuonoja (mikä on ironista, kun ajattelee että genren tarkoitus on luoda jännitystä).

      Poista
  2. Itse olen huomannut, että omissa teksteissäni usein kritisoidaan aloituksia, mutta sitten taas lopetuksia tai hieman ennen loppua tulevia juonenkäänteitä taas kehutaan. Olen siis huono aloittaja, mutta vahva lopettaja. :3 Olen huomannut sen myös kirjoittamisprosessista; aloittaminen on minulle se vaikein kohta, mutta keskikohdan jälkeen ja tarinan loput ovat sitten taas helppoja kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että loput luonnistuvat helposti, on itse asiassa erittäin hyvä asia. Uskon, että on paljon helpompaa taistella alun kanssa ja sitten viimeistellä se kauniisti, kun sitten painia lopun kanssa. Jälkimmäisessä on niin helppoa luovuttaa tekstin kanssa ja jättää se kokonaan kirjoittamatta.

      En käynyt vielä tässä läpi, mutta omalla tavallaan loppu on kaikista tärkein asia (asia, joka voidaan sanoa mistä tahansa). Alku auttaa lukijan mukaansa ja pitää tämän kyydissä, mutta se on tarinan loppu, joka muistetaan.

      Poista