Kirjoittamisesta: Sinun tulisi kirjoittaa enemmän harjoitustekstejä

eli miten pitää mieli ja sormet virkeinä lyhyillä kirjoitusharjoituksilla

Romaanin kirjoittaminen on aikaa ja energiaa vievää puuhaa. Usein yhtä romaanikäsikirjoitusta voidaan pyöritellä vuoden ja vielä kauemmin. Kun tätä tekstiä ei kirjoiteta, niin kaikki ajatukset palaavat kuitenkin sen pariin ja muu aika meneekin sanoja viilatessa ja editoidessa. Väistämättäkin jossain kohti alkaa tökkimään. Pata menee jumiin ja on pakko päästä muille maille ja teksteille tuulettumaan. Onneksi ratkaisun voi löytää lyhyistä harjoitusteksteistä.

Ei ihan novelli eikä raapalekaan vaan jotain vapaampaa
Olen aiemmin kirjoittanut aiheen, jossa käsittelin sitä tulisiko sinun kirjoittaa useaa projektia samaan aikaan, mutta en ole tässä toistamassa samaa asiaa. Tuossa jutussa pohdiskeltiin sitä, tulisiko sinun kirjoittaa useaa novellia tai romaania. Tällä kertaa pitäydytään paljon pienemmässä ja vapaammassa mittakaavassa, nyt puhutaan yksittäisistä teksteistä, joilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.

Paremman sanan puutteessa puhutaan sormiharjoituksista. Tämä on, minun tapauksessani, tarkoittanut hyvin lyhyttä tekstiä, jonka elinkaari on yksi istunto. Kun se on valmis, oli se sitten aikarajalla tai pituudella mitattua, teksti siirretään syrjään eikä sen pariin välttämättä tarvitse enää koskaan palata. Itse voi valita kirjoittaako vaikkapa viisitoista minuuttia tai viisisataa sanaa. Saat itse päättää säännöt, jotka tälle harjoitukselle asetat. Aina sen ei edes tarvitse olla tarina, vaikka itse suosin sellaisen kirjoittamista. Se voi olla vaikkapa yksittäinen kohtaus tai kuvaus.

Tämän erottaisi novelliin se, että novellihan on tarkoitettu muille näytettäväksi ja vaatii siten paljon enemmän aikaa. Novellia hiotaan ja suunnitellaan, tämä kirjoitetaan yhdessä hetkessä sen enempää mistään välittämättä.

Raapaleeseen verrattuna, niistä lisää ensi Kirjoittamisesta -jutussa, se on myös vapaampi. Pituutta voi olla saman verran, mutta rajoituksiin ei tarvitse kiinnittää huomiota, siihen on turha tuhlata aikaa.

Kyse on siis jostain näiden kahden välimuodosta, harjoituksesta, lyhyestä tarinasta tai tekstistä, jolla vapautat höyryjä.

Harjoitusten lukuisat hyödyt
Tärkeintä on muistaa se, että nämä tekstit ovat sinua itseäsi varten. Niitä ei siis tarvitse koskaan näyttää muille, eikä niiden ole tarkoituskaan olla julkaisukelpoisia. Jos et välttämättä halua, sinun ei myöskään tarvitse kiinnittää sääntöihin, niin oikeinkirjoituksen kuin tarinankerronnankaan kannalta, huomiota.

Suurin hyöty on se, että nämä ovat vapauttavia. Kirjoita siis mistä tahansa nyt haluat, kirjoita sitä mitä et nyt voi kirjoittaa koska iso projektisi vaatii huomiota vielä tuleviksi kuukausiksi. Tämä on lupa paeta sen projektin luota vaikka vain yhden sivun ajaksi, ja se yksinään voi riittää. Käy sen guilty pleasuren kimppuun, josta olet jo haaveillut. Jätä hetkeksi se vakava draama sivuun ja kirjoita kuinka ritari pistää örkit halkopinoiksi. Mässäile kirjoittamisella, jota ei kehtaa missään muualla näyttää.

Tämä on ehkäpä koko harjoituksen tärkein pointti. Näin saat nollattuasi aivot hetkeksi, eikä tästä synny pelkoa siitä, että aloitat täysin uuden tarinan, jonka myötä unohdat romaanisi. Tämä on vain lyhyt teksti, jolle voi oksentaa kaikki ne toiveet ja haaveet, jotka on syntynyt kyseisen käsikirjoituksen aikana. Harjoituskirjoittaminen on nimittäin todella hyvä tapa myös purkaa ulos näitä hyviä ideoita, jotka haluat kirjoittaa, mutta joiden pariin et voi hypätä vielä pitkään aikaan. Nyt et joudu työntämään sitä mahtavaa idea pois, vaan voit kirjoittaa sen heti puhtaaksi ja jos myöhemmin tuntuu, niin laajentaa omaksi tekstiksi.

Ja kuten eriävissä projekteissa, kannattaa tästäkin ottaa kaikki irti. Kirjoita harjoituksesi siis täysin vastakkaisella tyylillä, kun kirjoitat tämän hetkistä isoa projektia. Kokeile ja testaa rajojasi. Kirjoita pelkkää dialogia tai kuvaile sivun verran jotain paikkaa. Tee mitä ikinä tahdot.

Ylipäätänsäkään ei ole yhtään huono idea aloittaa päivän kirjoittamista vartin harjoituksella, jossa vapautat kaikki hanat ja annat kaikki mielessäsi olevat ideat purkautua yhdeksi sateenkaarenväriseksi räjähdykseksi.

Olen itse harjoittanut tätä nyt parin viikon ajan ja täytyy sanoa, että se on todella vapauttavaa. Ensimmäisenä on juurikin tuo, että jos päivän aikana olen saanut jonkin idean, en joudu työntämään sitä nurkkaan ja tukahduttamaan sitä siksi aikaa, että sille olisi oikeasti realistista aikaa. Nyt voin käydä suoraan sen kimppuun suunnittelematta yhtään mitään ja katsoa mitä siitä tulee. Kun saan sen sen "valmiiksi" niin sitten se on valmis.

Ja mitä vielä enemmän, olen ottanut kaiken irti harjoituksien tarjoamasta mahdollisuudesta kokeilla omia rajoja: olen alkanut kirjoittaa englanniksi. Samaa aikaa olen käynyt käytännössä kaikki suurimat genret, olen kirjoittanut jännitystä, scifiä, fantasiaa, draamaa ja huumoria.

Omat "sääntöni" tälle harjoitukselle on se, että teksti on pääsääntöisesti sivun pituinen, joskin toisinaan se menee vähän yli ja toisinaan vähän ali. Mutta ei se mitään. En minä lähde sen jälkeen tiivistämään tai hiomaan, se ei ole sen tarkoitus. Nyt halutaan vain irrotella ja siltä se tuntuu. Se piristää omaa kirjoittamista kun saa hyökätä sen asian kimppuun, joka itseä kiinnostaisi sillä hetkellä paljon enemmän.

Kun tätä on tehnyt jonkun aikaa, sitä alkaa myös huomata, miten helposti ideoita oikeasti saa. Kun tarkoituksena on kirjoittaa joka päivä jotain, sitä huomaa kuin itsestään, että ideoita keksii lähes mistä vaan. Internet on myös pullollaan kirjoitusideoita, oli se sitten kuvia, joita alkaa selittämään tai ihan suoria kirjoitusaiheita. Tähän sopii myös kirjat, jotka tarjoavat kirjoitusharjoituksia.

Ei tätä kannata sen enempää ajatella tai suunnitella. Heittäydy vain siihen hetkeen. Koska et aloita aina uutta tarinaa ja palaat harjoituksen jälkeen oikean tekstisi pariin, tällä ei käytännössä ole huonoja puolia. Jokainen sana kehittää sinua ja varsinkin eri tyyleillä leikittely kehittää omia taitojasi.

Kaikki on avointa, joten mene ja juokse kirjoittamisen kentällä. Anna itsellesi lupa käydä kurkkimassa aidan toisella puolen, sillä takuulla löydät itsesi palaamasta takaisin entistä virkeämpänä.