maanantai 19. toukokuuta 2014

Sarjakuva-arvostelu: Gynekologiaa - Daniel Clowes

3/5 pistettä - underground, ihmissuhde, novelli, mustahuumori - noin 25 sivua - kuvittanut ja käsikirjoittanut Daniel Clowes - julkaistu vuonna 1996 Eightball lehdessä nimellä Gynecology, suomennettu vuonna 2012 - kustantanut Huudahuuda - kirjastolaina

Sarjakuvanovellin Gynekologiaa:n takakansi teksti julistaa tekijänsä, Daniel Clowesin, yhdeksi yhdysvaltalaisen sarjakuvan mestariksi. Clowesin on ollut vahvasti osa underground sarjakuvaa ja Clowes on ehtinyt kerätä urallaan huomattavan määrän palkintoja ja ehdokkuuksia. Suurimmaksi saavutukseksi on usein nostettu vuoden 2002 Oscar ehdokkuus parhaasta käsikirjoituksesta, jossa Clowes käänsi kirjoittamansa sarjakuvan, Ghost Worldin, elokuvakäsikirjoitukseksi. Like on kustantanut ja kääntänyt Clowesin pitkän sarjakuvaromaaniin Wilsonin.

Sarjakuvanovelli alkaa esittämällä päähenkilönsä Eppsin, nuoren, väärinymmärretyn taitelijan. Tilanteen tyytymätön Epps pyrkii samaan muutosta tietämättä oikein mitä ja miten. Ei niin, että suunnitelmilla olisi väliä - ei mikään kuitenkaan putkeen mene. Ympärillöä hyörii sankka väki henkisesti epävakaita ja epätoivoisia ihmisiä, kuten Eppsin kanssa salasuhteessa oleva rouva ja tämän kynekologi miehensä.

Vaikka sarjakuva on lyhyt, saa se paljon irti itsestään. Tarina tuntuu suhteellisen pitkältä ja se käsittelee monen hahmon eri vaiheita. Paljon jätetään kuitenkin myös mielikuvituksen varaan ja suoraan kertomatta, syyt ja seuraukset on löydettävä itse. Sarjakuva käsittelee ihmissuhteita ja taidetta monesta eri näkökulmasta, joista jokainen tuntuu olevan hieman toista surkeampi. Tarinan päätös sitoo kaiken yhteen ja jättää miettimään, muuttuiko lopulta mikään?

Clowesin taide on hyvin taidemaista josta kansikuvakin viittaa. Suurina värimaalauksina tämä ehkä uppoaa, mutta mustavalkosarjakuvassa ne eivät toimi. Hahmot ovat yksinkertaisia ja kaksiulotteisia eivätkä ne onnistu välittämään juuri mitään ruudulta, ei tunnetta tai liikettä. Hahmoista tai edes ympäristöstä on vaikea saada mitään kiinni, ja toisinaan lukijana on jopa vaikea pysyä perässä, kuka geneerisen näköisistä henkilöistä on kuka.

Gynekologiaa on mustaahuumoria, jossa ihmissuhteet sotkeutuvat toisiinsa tukahduttavaan umpisolmuun. Tarina irvailee moneen suuntaan ja onnistuu luomaan mehukkaan sekaannuksen ihmisten välillä, mutta suurempaa vaikutusta se ei onnistu tekemään. Lyhyt muoto vaatii tiivistä kerrontaa ja sellaisena tämä menee. Yhtä nopeasti se on myös unohdettavissa.

Jälkikeskustelu - ei sisällä juonipaljastuksia
Jo kirjastossa osasin aavistaa, ettei tämä uppoa minuun. Kyse oli kuitenkin todella lyhyestä tarinasta ja halusin testata, josko makuni olisi muuttunut tässä parin vuoden aikana. Ei ollut, ei ainakaan tähän suuntaan.


Tämä on mielestäni hyvä esimerkki sarjakuvasta, jonka ei tarvitsisi olla sarjakuvaa. Kyse on kuitenkin kerronnasta, josta puolet nautinnosta tulisi tulla taiteesta. Toki tässäkin taiteella on osa, mutta minua se ei lämmittänyt lainkaan.

Muutamat pohdinnat ihmisistä olivat mielestäni osuvia, mutta siihen se jäi.

Itse asiassa minun oli jopa luettava sarjakuva toiseen kertaan, jotta sain siitä mitään kiinni. Ensimmäinen lukukerta jätti suuhun pahan maun, mutta toisella kertaa se avautui jo vähän paremmin. Nyt tiesi mitä on luvassa ja mihin kiinnittää huomiota. Ei tämä silti minun tyylinen ole. Underground on minun näkökulmastani syystäkin undergroundia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti