Kirjoittamisesta: Tarina ja sen kertominen ovat kaksi eri taitoa

eli mitkä nuo taidot tarkemmin ovat, miten niin kyse on kahdesta taidosta ja mitä hyötyä sinulle on tietää tämä asia?

Meihin fiktionluojiin viitataan aina sanalla "kirjoittaa": kirjoittaja, kirjailija. Syytäkin olisi, kirjoittaminen on se, mitä me kaiket päivät teemme, se on keino, jolla tuomme tarinat muiden eteen: me kirjoitamme ajatuksemme, tarinat, maailmat, henkilöt ja juonet. Se ei siltikään ole koko totuus. Itse asiassa se on vain yksi pieni osa kirjoittajien prosessista. Se ei myöskään kuvaa kirjailijoiden ainutlaatuisuutta: kaikkihan kirjoittavat, oli se sitten tekstiviestejä, esseitä tai muita tekstejä. Mikä erottaa kirjoittajan näistä, on se, että kyse on tarinankerronasta. Ja nämä kaksi, ovat täysin eri taitoja.

Ensin: Kirjoittaminen taitona
Tämä on kenties helpompi aloittaa itse kirjoittamisella. Mitä se tarkoittaa kirjailijaa käsitellessä?

Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että asetetaan sana toisen eteen, muodostetaan virke, sitten toinen ja taas toinen. Kirjoittaminen on kirjailijan taito kertoa se, mitä on käynyt läpi omassa mielessään. Siihen voidaan myös lisätä kirjoittamisnopeus; kuinka nopeasti ja ahkerasti voi kirjoittaa.

Tämä on juurikin se asia, jota me kaikki jatkuvasti teemme. Minä teen sitä tälläkin hetkellä ja jos päätät kommentoida tähän, niin silloin sinäkin käytät tätä taitoa.

Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, varsinkaan kun puhutaan proosan kirjoittamisesta, vaan tähän liittyy paljon muitakin asioita. Kirjoittaminen on nimittäin myös sitä, miten hyvin osaat tuoda asiasi esille. Osaatko esittää pointtisi, oli se sitten pelkkä kommentti vai kokonainen teksti, niin, että lukija ymmärtää mitä haet takaa? Osaatko siirtää ajatuksesi mielestäsi paperille niin, että kaikki ovat ajan tasalla?

Kirjoittajan yksi tärkeimmistä tehtävistä, ja toisinaan hankalimmista, onkin selittää se kaunis visio, joka sinulla on juuri nyt mielessäsi. Se ei riitä, että kaikki on sinulle päivän selvää, vaan sinun on osattava siirtää kuva myös eteenpäin. Sitähän tarinat ovat. Tässä kohti punnitaankin taitoja: miten selität visiosi hieromatta sitä liian kovaa lukijan kasvoille?

Kun sitten onnistutaan jakamaan tämä visio, tulee kirjoittajan tehdä vielä luku-, kappale- ja sanavalinnat. Miten jakaa kaikki kauniiksi kokonaisuudeksi? Miten kertoa tämä tietty asia elävästi käyttämällä mahdollisimman vähän sanoja? Kieleen on saatava sujuvuutta, viehkeyttä, eläviä metaforia.

Yksi suurimmista taidoista on luoda tekstiin oikea tunnelma, oli se sitten kauhua tai huumoria, jännitystä tai seesteisyyttä. Lukijalle on kyettävä luomaan sanoilla tarinan vaatima olo. Proosakirjoittajalla kirjoitustaito ei ole pelkästään sanojen latelemista, vaan sitä, miten terävästi ja tarkasti pystyy asioita ja tapahtumia kuvailemaan. Osaako hän välittää aavikon kuumuuden ja jahdatuksi tulemisen pelon? Tai miten selvästi lukija voi kokea hahmon mielialat ja ajatukset?

Viimeisimmäksi tulisivat vielä asiat kuten loogisuus, pysyykö kieli samanlaisena kokoajan, muuttuvatko aika- ja kerrontamuodot, ja niin edelleen.

Tämä kaikki voidaan tiivistää tarinan esittämiseksi.

Toisin: Tarinankerronta
Tietämättämme me harjoittelemme kirjoittamista jatkuvasti, mutta se ei kuitenkaan kirjailijalle riitä. Vaikka olisit kirjoittanut miljoonia sanoja työssäsi, se ei automaattisesti tarkoita, että olisit loistava kirjailija, vaan sinulta vaaditaan paljon muutakin.

Kuka tahansa voi olla, ja on, kirjoittaja (writer). Kirjailijan on oltava tarinankertoja (storyteller).

Tämä on kaikki se muu, jota yllä ei ole lueteltu. Tämä on se visio, jonka välität paperille. Tämä on taito luoda aitoja henkilöhahmoja ja yhdistää heihin historia, luoda kemiaa ja konflikteja näiden hahmojen välille. Kiehtovan juonen ja uskomattoman maailman luominen.

Tähän voidaan yhtälailla yhdistää muun muassa se, miten nopeasti voit luoda tarinan, miten osaat suunnitella ja miten yhdistät kaiken tyydyttäväksi kokonaisuudeksi.

Esimerkki siitä, miksi kyse tosiaankin on kahdesta taidosta
Kaikista helpoiten tämän hahmottaa siten, että ajattelet tilannetta, jossa vaihdat kirjoituskielesi juuri nyt. Olet aiemmin kirjoittanut suomeksi, mutta tästä hetkestä lähtien alat kirjoittamaan vaikkapa englanniksi. Miten se muuttaisi sinun kirjoittamistasi?

Olen itse tehnyt viime aikoina kokeiluja englanninkielellä, ja voin luvata, että se muuttaa kirjoittamista hyvin dramaattisesti. Ideat ja juonet ovat yhä samat, ne ovat edelleen hyviä, mutta tarinan esittäminen takkuaa todella pahasti. Se ei riitä, että sinulla on hyvä visio, se on myös tuotava esille. Vieraalla kielellä kirjoittaminen muuttaa kirjoittamisprosessia huomattavan paljon: huomaat lauseittesi olevan paljon yksinkertaisempia ja luultavasti myös kömpelömpiä.

Tässä tapauksessa olisit yhä tasoisesi tarinankertoja, mutta kirjoitustaito, tarinan esittäminen, vajoaisi nollapisteeseen. Siinä ei auta se, että sinulla on uuden bestsellerin juoni mielessäsi. Sinun on opeteltava kirjoitustaito alusta ja kehitettävä sitä vähän kerralla.

Pyri kehittämään molempia taitoja
Harvalla kirjoittajalla nämä taidot ovat täysin tasapainossa (ei niin, että niitä voitaisiin mitenkään tarkasti mitata). Tuomalla tämän esille, en haluakaan rajoittaa ja jakaa kykyjäsi eri kategorioihin, vaan kuten kirjoittajatyyppejä koskevassa jutussa, haluan tuoda esille tämän tiedon. Haluan tuoda uuden näkökulman, jotta voit tarkastella omia kykyjäsi ja ehkä päätellä, oletko toisessa huomattavasti parempi ja mihin sinun tulisi nyt keskittyä.

Kumpikaan taito ei ole toista tärkeämpi, vaan ne tukevat toisiaan. Silti on helppo huomata, että toisilla nämä ovat huomattavasti parempia. Oma esimerkkini on Cormac McCarthy, jonka runollinen kieli on vertaansa vailla. Toisaalta taas George R. R. Martin osaa luoda niin mykistävän juonen ja maailman, ettei lukija voi tehdä muuta kuin kauhistella perässä.

Toisaalta taas molemmat heistä ovat hyviä myös toisessa alassa: taidot kehittyvätkin usein samaan aikaan.

Miten nämä taidot sitten kehittyvät? Kirjoittamalla fiktiivistä tekstiä. Se on samaa aikaan niin yksinkertaista ja epäselvää. Tässä vain ei ole mitään muuta oikotietä. Toki kirjoittamisen opiskelu ja omassa mielessä tehdyt suunnitelmat auttavat, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Loppujen lopuksi pelkkä kirjoittamistyö vie sinua eteenpäin.

Mitä merkitystä tällä on sinun kirjoittamisesi kanssa?
Tämä ajatus antaa sinulle eväät analysoida omaa tekstiäsi. Kummassa koet olevasi parempi? Onko vahvuutesi tunnelmoivassa, kirurgin tarkassa kuvauksessa, vai kiehtovien juonien luomisessa? Kumpaa sinun pitäisi kehittää enemmän? Molempia taitoja voi kehittää erilaisilla kirjoitustehtävillä: ehkä harjoittelet jonkin yksinkertaisen kohtauksen kirjoittamista monilla eri tavoin, keskity vain hahmoon tai tunnelmaan, tai ehkä suunnittelet tarinaa pidemmän aikaa, kuin yleensä.

Fiktion kirjoittaminen vaatii näistä molempia taitoja ja ne tukevat kaikessa toisiaan, ne luovat yhdessä yhteisen taidon. Tästä ei tule erehtyä, että vain toiseen tulisi keskittyä tai että toinen olisi tärkeämpi. Tärkeintä on kokonaisuus, ja se rakentuu näistä molemmista.