Viikkoraportti: 7 - Kirjoitanko sittenkin romaania?

Viikko on mennyt vaihtelevasti kirjoittamisen osalla. Harvinaisesti on ollut muutama päivä kun en ole saanut mitään kirjoittamisen saralla aikaan, mutta kun olen kirjoittanut, olen tehnyt yli päivätavoitteiden. Valitettavasti jään silti hieman tavoittestani. Nyt on kuitenkin uusi kuukausi ja kirjoittaa pitäisi entistä enemmän. Mitähän tästäkin tulee?

Viikon elokuva (on täällä viikolla sarja)
Tällä viikolla on tullut katsottua koko Breaking Badin ensimmäinen tuotantokausi. Se on varsin lyhyt, vain seitsemän 45 minuutin jaksoa, mutta sitäkin enemmän tapahtumia. Sarja kertoo Walter Whitesta, kemian opettajasta jonka elämä on nykyään no, aika väritöntä. Ja koska mikään ei ole reilua, hän saa keuhkosyövän vaikkei ole koskaan polttanut. Hän tulee kuolemaan, mutta hän ei halua jättää perhettään velkavankeuteen. Joten nähdessään televisiossa miten paljon rahaa huumediilerit tekevät, hän päätyy tekemään itse huumeita kerätäkseen perheelleen rahaa.

Lähtökohta itsessään saa mielenkiinnon kuhisemaan vauhdilla. Otetaan 50-vuotias mies joka alkaa tehdä yks kaks huumetta tietämättä siitä mitään? Tuodaan vielä pariksi nuori katujen kasvatti joka elää pelkillä huumeilla ja laitetaan heidät yhteen. Lopputulos on hillitön draamapaketti, jota ei joka päivä ruudulla näe.

Se on samaan aikaan raaka ja hauska. Ihmisistä jotka oikeasti muuttuvat, oppivat uutta ja joutuvat tilanteisiin, joihin heidän ei oikeasti pitäisi joutua. Jotkut väittävät ensimmäistä tuotantokautta hitaaksi, ja osittain he ovat oikeassa. Joka jaksossa ei ole kutkuttavaa cliffhangeria jossa joku kuolisi, mutta se ei tarkoita ettei sarja olisi mielenkiintoinen. Se pohjustaa juonta ja tulevaa hyvin paljon. Nyt meille esitellään lähtökohdat ja hahmot joiden kanssa olemme tekemisissä ja yksinään sen seuraaminen on älyttömän mielenkiintoista. Suosittelen, todella, todella paljon.

Truman Show
(on viikon kakkoselokuva, vaikka onkin viikon ainoa elokuva)
Klassikko Jim Carrey elokuva 90-luvulta. Carreyn esittämä Truman tajuaa vähitellen olevansa maailman suosituimman TV-ohjelman pääesiintyjä ja kaikki mitä hän tietää on valetta. Elokuva ei ole mikään puhda naurukomedia, kuten Carreyltä saattaisi odottaa vaan mukana on myös vakaavaa draamaa. Koskettaa ja naurattaa, mutta saa myös miettimään. Pohjimmiltaanhan kyse on todella traagisesti tarinasta. Kaikki mitä luulit tietäväsi on valetta ja muut ovatkin vain näyttelijöitä. Kuinka kauheaa se on? Erilaisella lähestymistavalla tästä olisi saanut kauhuelokuvan.

Elokuva näytetään melkein joka vuosi Suomessa, joten ei ole mitään syytä miksei tätä olisi jo nähnyt.

Tulevaa materiaalia
Nina Hurman haastattelu näytti olevan varsinainen hitti ja nousi heti blogin luetummaksi jutuksi. Toivotaan, että saadaan Mike Pohjolan haastattelu samaten jossain vaiheessa. Ajankohtaa tälle ei valitettavasti vielä ole.

Viikon kirjoitusartikkelina tulee olemaan NaNoWriMo ja mitä opin siitä. Tiedän, en kirjoittanut aivan loppuun asti, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi saanut siitä paljon irti.

Perjantaina julkaistaan hieman erikoisempi juttu: Mitä jos ostaisit lahjaksi kirjan? Yritän perustella jollain tavalla miksi kirja on hyvä joululahja ja miten löydät sen oikean kirjan. Toivottavasti auttaisi jotakuta!

Sielut kulkevat sateessa on nyt luettu ja arvostelu Risingshadowille on tulossa varmaan lähipäivinä. Arvostelu vaan tuntuu todella hankalalta, sillä luettuani sen totesin olevan siihen hieman pettynyt. Etsin netistä muiden arvosteluja ja kaikki muut arvostelut ovat pelkkää ylistyslaulua. Onko minussa jotain vikaa? Arvostelun tulessa tänne lisään mukaan pitkän monologin omista ajatuksistani.

Myös uusin Batman: Pöllöjen kaupunki on luettu. Arvostelu samaten Risingille. Harmillisesti myös tämä petti. Osa "syystä" kuuluu liki täydelliselle Batman: Pöllöjen hovi kirjalle. Tästä samaten arvostleu, ja varmaan linkki myös vanhempaan Pöllöjen hovi juttuun.

Tällä hetkellä luen Laura Gustafssonin Huorasatua. Hyvin erikoinen opus. Räväkkä oikein isolla Ärrällä. Valitettavasti se ei toimi. Tekee vain vihaiseksi.

Alan lukemaan Vartijat sarjakuvaa pitkästä aikaa. Kun tämä sarjakuva klassikko on selätetty, alkaa Vartijat Ennen: Minuuttimiehet ja Silkkiaaveen lukeminen.

Eli ensi viikoksi on varmaan useampi arvostelu tulossa. Ehkä laitan tosiaan noita vanhoja Risingin arvosteluja myös? Tähtivaeltajasta tehty isompi juttu venähtää varmaan vasta sitä seuraavaksi viikoksi. (Ja kyllä, muistan tajunnanvirran, juttua on vain ihan liikaa kokoajan.)

Oma kirjoittaminen
Kuten alussa mainittu, tekstin kirjoittaminen on sujunut suhteellisen hyvin kun aikaa kirjoittamiseen on vain löytynyt. Kaikki tähän mennessä on jo uutta materiaalia ja pari hyvää ideaakin on saatu jatkosta:

25.11 – 1.12 – Onnellinen mies tarina jatkuu

Ma: Ei kirjoittamista. Vasta illalla oli vähän aikaa, ja sitten se ei enää lähtenyt liikkeelle. Vähän ärsyttää, mutta nyt ei vain pysty. Aivot ovat ihan nollassa. No, eilen tuli kirjoitettua se kolminkertainen sanamäärä, joten ehkä se korvaa tänäisen. Huomenna ei enää voi pitää ”vapaapäivää”.

Ti: Ei ollut niin paljon aikaa kirjoittaa kun piti olla, mutta puolittuneesta ajasta otettiin kaikki irti: 2 273 sanaa purkkiin. Seitsemäs luku päättyi, mutta ei tavalla jolla luulin sen loppuvan. Kun lähdin kirjoittamaan siitä, mihin olin jäänyt, niin minulla oli selvä suunta mihin mennä (olin kirjoittanut sen muistiin). Aloin kuitenkin vähän pidentää tätä kohtausta josta mennään A:sta B:hen, ja pian huomasinkin, että olin tehnyt aivan eri kohtauksen. Nyt itse asiassa suunniteltu B pitää siirtää ennen tätä A tapahtumaa. Mutta hei, kaikki on avoinna muutoksille, eiks je?

Ke: Tapaaminen hyvän ystävän kanssa venyi vähän. Päivä saldo taas nollaan. Ei hyvä.

To: Töiden lomassa sain kolme varttia kirjoitusaikaa, joka tuotti 948 sanaa. Myöhemmin päivällä 2 286 sanaa usean tunnin aikana. Kirjoitin nyt tosiaan uuden seitsemännen luvun jonka sain valmiiksi. Loppu aika meni sitoessa tämä uusi väliluku siihen vanhaan, jo kirjoitettuun, mitä on vielä vähän jatkettava. Eli seuraavaksi hypätäänkin jo yhdeksännen luvun kimppuun.

Pe: Kirjoittaminen on tänään ollut vähän vaikeaa. Nyt ei ole yhtään itseluottamusta. Teksti alkaa vaikuttaa jos ei nyt huonolta, niin ei tarpeeksi hyvältäkään. Kohtaus jota kirjoitan, ei tunnu tekevän sitä, mitä haluan sen tekevän ja uskon toistavani samoja asioita liian paljon. Tarinassa on ihan tarkoituksella muutama toistuva kohtaus ja joissa palataan saman asian lähteelle, mutta se ei tunnu toimivan. Toisaalta, aivan lopuksi keksin aivan nerokkaan idean!

Kirjoitin hitaasti, mutta onneksi aikaa oli. Päivän saldo on: 3 110.

La: Päivä mennyt liian nopeasti ja aikaansaaminen on ollut rajallista. Luku yhdeksän viimeistelty vajaalla 600 sanalla. Päälle vielä 930 sanaa. Hävettävän huono päivä. Jotenkin ajatus ei yhtään pysy kirjoittaessa, vaikka aikaa olisi ollut.

Su: Kirjoittaminen on taas ollut laiskan puoleista, mutta ikaan on saatu sentään

                      Viikon aikana kirjoitettu yhteensä: Onnellinen mies tekstiä kirjoitettu 12 600 sanaa.

Eli parissa viikossa saatu yhteensä aikalailla 30 000 sanaa. Omasta mielestäni se on aika hyvä suoritus, joskin tällä viikolla olisi ollut parannettavaa.

Viime viikolla  käsittelin sitä, etten ollut varma miten pitkä tekstini tulee olemaan ja olin varma, että se päätyy lyhyt tarinaksi (siis liian pitkäksi lehteen, liian lyhyeksi kirjaa varten). Tällä viikolla on alkanut tulla sellaisia fiiliksiä, että ehkä tästä voisikin tulla kirja. Ei mikään maailman pisin, mutta kirja muotoon se saattaisi silti mahtua. Esimerkkinä mietin Stephen Kingin Carrieta, eihän sekään ole hirveän pitkä opus (joskin tämä ei ole mitään siihen verrattuna, niin itseluottavainen en sentään ole).

Olen jo keksinyt lopetuksen, tai ainakin yhden lopun. Miten sinne pääsen? Ei mitään hajua. Minulla on muutama virstan pylväs jossa on käytävä, mutta matkat näiden välillä ovat tyystin tuntemattomia.

Mitä en ole vielä keksinyt, on tarinan jännittävin kliimaksi. Toisaalta, sinne on vielä jonkin verran matkaa, oli se missä tahansa. Jännitystä pitäisi löytyä, sillä tänään kirjoitin erikseen kohtauksen jossa hahmo saa hengähtää ihan vain sen takia, koska ajattelin viimeisten parikymmenen sivujen olevan pelkkää jännittämistä. Muutama mielenkiintoinen kohtaus on taas edessäpäin, mutta miten teksti tasapainottuu selviää varmaan vasta kun itse luen sen ja annan muille luettavaksi.

Eräs viikon hienoimmista hetkistä oli se, kun keksin täysin uuden juonenkäänteen. Valitettavasti tätä en tietenkään voi kertoa, mutta se muuttaa täysin sitä miten näemme maailma ja hahmon. Nyt pitää vain keksiä mahdollisimman hyviä keinoja hyödyntää tätä tapahtumaa.

Mitä NaNoWriMosta olen oppinut niin jatketaan loppuun asti. Alussa on paljon hiottavaa mutta jätän sen siksi kunnes olen kirjoittanut tekstin ensin loppuun asti. Alun yhtä hahmon persoonallisuutta ja suhdetta täytyy muuttaa ihan kokonaan, jotta lopussa se iskisi lujempaa ja ehkä tutustuttaa uusi hahmo? Jollain tavalla päähenkilön ja maailman esittäminen pitää tehdä vielä mielenkiintoisemmaksi.

Tällä hetkellä keksitään tekstiä kirjoittaessa (miten minä muutenkin aina kirjoitan), mutta toisinaan se tuntuu olevan vähän hidasta. Toivotaan, että ideoita tulee kirjoittaessa. Niin, ja että ensi viikollakin on aikaa kirjoittaa, joulu kun lähestyy ja töitä on entistä enemmän. Sillä joulukuu tarkoittaa vain uutta Nanoa minulle. Yhä on se 50 000 sanaa tavoitteena.