Huorasadussa Gustafsson yhdistää antiikin mytologiaa tähän päivään. Muuta juonesta on turha sanoa, sillä juoni poukkoilee ja hyppii niin hurjaa vauhtia, että siitä on vaikea löytää mitään punaista lankaa. Sen sisällä on jokin löyhä pidempi juoni, mutta se koostuu enemmänkin useista, pienistä tarinoista ja sattumuksista. Pääosissa ovat niin suomalaisia naisia kuin antiikin jumalia.
Mikä Huorasatua kauttaaltaan taas yhdistää, on sen sanoma. Kirja komentoi räväkästi montaa asiaa, näistä tärkeimpien ollessa naisten asema, naisiin kohdistuva väkivalta sekä eläinten oikeudet. On hienoa, että Gustafsson on valinnut näin arkoja aiheita ja kirjoittanut niistä häpeilemättä. Mikään ei ole pyhää ja hän käyttää lähes käsittämättömyyksiin liioiteltuja tapahtumia esimerkkeinä. Absurdit tapahtumat toisensa jälkeen yrittävät provosoida lukijaa ja usein onnistuukin. Viesti tulee selvästi perille ja se saa ajattelemaan. Tapahtuuko todellakin näin?
Mikä ei toimi, on se, että siinä on koko kirjan sisältö. Se on yhtä suurta huutoa näistä samoista asioista. Vaikka viesti tuntuu vahvalta ja merkittävältä aluksi, se alkaa puuduttaa ja lopulta jopa ärsyttää. Mitään oikeaa juonta jota seurata ei ole, on vain tämä asia jonka Gustafsson haluaa tuoda selville.Ymmärrettyään viestin haluaisi päästä seuraamaan jo oikeaa juonta, tarinaa, mutta sellaista ei ole. Se on suurta, ilmiselvää metaforaa ja keskisormea kaikelle mikä on väärin, ja pahasti näyttää siltä, että hyvin moni asia on väärin.
Tuodakseen sanomansa läpi, Gustafsson käyttää todella revittelevää kirjoitustyyliä. Kirjoitustyyli saattaa vaihtua kesken tapahtumien, ensin dialogi esitetään lainausmerkein, sitten seuraavaksi näytelmänkeinoin. Seuraavalla sivulla saattaakin olla jo lettuohje. Gustafsson puhuttelee lukijaa ja muita henkilöitä, kertoo muun muassa terveisiä äidilleen kesken tapahtumien. Toisinaan kirjoitetaan samalla tavalla kuin netissä ja laitetaa huutomerkkejä kaksikymmentä kappaletta, toisinaan teksti on perinteistä kirjakieltä. Taiteellinen olo siitä tulee, mutta toisinaan myös hieman sattumanvarainen. On vaikea löytää mitään järkevää logiikkaa siitä, miten asiat on tehty ja ehkä se on tekstin idea.
Itse tapahtumia on myös liioiteltu niin paljon, että heikkohermoisimmat eivät pysy mukana. Menetettyään työpaikkansa sikailevan miehen takia, Millalle on jäänyt enää yksi sopiva työpaikka, huoraaminen. Hän on rutiinikäynnillä, mutta mies ei suostu laittamaan kondomia joten Milla lyö miestä ja mies kuolee. Ystävätär, jumalatar Afrodite saapuu paikalle jotta he voivat sahata miehen ruumiin luusahalla pieniksi paloiksi ja vetää miehen vessasta alas. Sitten he menevät yökerhoon unohtamaan tapauksen ja vetävät vähän lsd:tä. Tämä kaikki tapahtuu yhden aukeaman aikana. Toisille tämänkaltainen teksti sopii, toisille ei. Omasta lähipiiristäni ainakin kaksi on jättänyt kirjan kesken. Lienee myös sanomattakin selvää, että tekstissä on paljon kiroilua ja muuta hyökkäävää ja yököttävää, mitä vain voi keksiä.
Huorasatu lähtee siitä, että se haluaa tuoda suuria epäkohtia julki, mutta se unohtaa kertoa mitään muuta. Liioittelu on niin rajua, että se on kuin levy joka soittaa vain yhtä kirkuvaa hevikappaletta. Toiset eivät voi kuunnella sitä ollenkaan ja ne jotka voivat, eivät jaksa sitäkään kuunnella montaa päivää putkeen.
Jälkikeskustelu - ei sisällä juonipaljastuksia
Äitini oli tosiaan saanut kirjan itse lahjaksi. Hän luki sen 80 sivua ja lopetti kesken. Toinen henkilö luki hieman reilu sata, eikä hänkään pystynyt sen pidemmälle lukemaan. Olin itse vilkuillut kirjaa tuon tuosta, mutta aikaa sille ei koskaan ollut. Selailtuani ensimmäisiä sivuja minä ajattelin, että tämä voisi olla minun juttuni. Siinä oli paljon tummaa, ylilyötyä huumoria joka sai minut hymyilemään.
Sitten koitti aika että luin ja hauskaahan se oli. Sitten kun alku oli mennyt ohi niin tuli pieni järkytys. Tapahtuuko oikeasti näin? Onko tilanne näin paha? Sitten tuli se puudutus. Ei naurattanut. Ei järkyttänyt. Kaikkea vain tapahtui ja se kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jättämättä mitään jälkeä. Vaikea edes jättää mitään muistettavaa, kun tapahtumat rullaavat niin nopeasti toistaan hullumpiin kommelluksiin. Ei aiempaa kappalettakaan varmaan lopuksi olisi edes osannut muistella.
Naisten huonoa asemaa halutaan niin paljon kirkua, että sitä ei oikeasti jaksa. Ja miehet. Ne ovat muuten maailman hirveimpiä otuksia jotka vain tappavat, nussivat ja polkevat naisia alleen. Varmasti joo miehet tekevätkin väärin, mutta ai että kun se alkoi lopulta ärsyttämään. Okei, olen syvältä, mitä sitten? Ei muuta kuin että kuule se toisen kerran. Ja taas kerran ja taas kerran. Eikä se ollut vain miesten mollaaminen vaan se, että mikään ei ollut hyvin. Kaikki oli syvältä ja niin saamarin syvältä.
Hurh. No joo. Ihan ok-tason kirja se oli. Tyylinvaihtelu oli viihdyttävää ja ainahan siinä halusi tietää mitä outoa seuraavaksi tapahtuu, mutta ei sen enempää. Viimeiset sivut meni jo sillä, että pakkohan tämä on lukea kun jo aloitettiin. Jo pitkältä tiesi, ettei tässä ole mitään kaiken sitovaa loppua ja miksi olisi, eihän siinä ollut mitään alkua tai keskikohtaakaan. Hieman väsyneeksi se lukeminen siis päätyi.
Mutta ei kyse siltikään ole huonosta kirjasta. Se tekee sen mitä se on tullut tekemään ja ihan kelpoisesti. Se kun vain ei ole mitään muuta, niin se jää siksi jälkeen. Kyllä sen lukee, mutta lopulta ajattelee että olisi voinut lukea oikean kirjan. Siis sellaisen jossa on alku ja loppu, tarina.
Toistamiseksihan tämä meni, mutta niin toistaa Gustafssonikin. Jos haluaa lukea maailman vääryydestä ja omaa korkean sietokyvyn, niin go for it. Muille en pahemmin voi suositella. Paitsi toki niille, jotka haluavat Kulttuuria isolla k:oolla, eihän se muuten pääsisi noin vakuuttaville ehdokkuuksille.
Niin, ja täytyypä tuoda vielä se esille, miten äärimmäisen vaikeaa oli määritellä mitä kategoriaa tämä kirja edustaa. Jos olet lukenut, kerro toki mielipiteesi, sillä minä en hyvä luoja tiedä. Mustaahuumoria se on, mutta huumorikirja se ei siltikään ole. Ei tämä kyllä mitään chick littiäkään ole. Eikä draamaa. Eikä oikein mitään muutakaan. Kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti